![]()
Tervetuloa blogiini, Michiin. Tie eli michi kuvaa hyvin elämää: mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Kaikki täällä olevat merkinnät ovat Heiskan eli tuttavallisemmin 黒月.com:in ylläpitäjän ajatuksia, joten annan heti alkuun varoituksen: lukiessasi tulet erittäin suurella todennäköisyydellä törmäämään animea, mangaa, yaoita ja piirtämistä käsitteleviin aiheisiin, sekä satunnaisesti muihin minua enemmän koskettaviin tapahtumiin. Useimmille edellä mainitut asiat ovat yhtä vaikeasti käsitettävissä kuin alati puhumani pelottavan hämäräperäiset insidejutut ja heikompaa hirvittävät fanityttöilyt. ”Mutta ihiminen minäki oon” eli mihinkään suurempaan ei sinun tarvitse henkisesti valmistautua.
Pystyt liikkumaan sivulla yläpuolella olevien kuvalinkkien avulla. Michi tuo sinut aina takaisin etusivulle, josta löydät tuoreimmat merkinnät. Deeta Fairu sisältää arkistoidut merkinnät järjestettyinä kuukausien mukaan. Imeeji Fairu taasen pitää sisällään useita kuvia sisältävät erityismerkinnät, toisin sanoen johonkin tiettyyn sarjaan liittyviä screencaps- eli ruudunkaappauskuvia taikka kuvia tulevista töistä. Nooton kautta voit jättää minulle kommentteja merkinnöistä tai ihan vain jutustella kanssani. Kurotsuki vie sinut varsinaiselle pääsivulle. Älä kuitenkaan täysin unohda sivun alalaidassa olevia katsastamisen arvoisia linkkejä muun muassa ystäväni blogiin. Suvi se tässä taitaa kärsiä kaikista eniten, muah.
Minulla on tasan yksi sana kuvaamaan Tornion reissua ja valintakoetta: Perkele. Juna oli myöhässä 2,5 tuntia, koska langat olivat mitä ilmeisimmin pudonneet kiskoille tai ukkonen oli vaurioittanut niitä. Näin ollen linja-auto ehti mennä ja VR joutui järjestämään taksin Kemistä Tornioon. Muhuhuu, kolmen hengen porukalla päätettiin vielä matkalla pysähtyä huoltoasemalle ostamaan ruokaa. Torniossa jäin, yllätys yllätys, kämppikseni kanssa pois ja taksimittari jatkoi raksutustaan varmaan vielä sinne 60 €:n paremmalle puolelle. Yksi hyvä asia: kämppis. Nukuttiin siinä sitten, kömmittiin aamulla ylös ja lähdettiin kumpikin omiin valintakokeisiimme. Tästä alkoikin tädin viime aikojen pahin vitutuspäivä. Paikka näytti päällisin puolin erittäin mukavalta, mutta mitähän se oli oikeasti? Noh, aikataulut olivat myöhässä aamusta ja ”kokeen pitäjät” odotuttivat meitä yhteensä lähemmäs 20 minuuttia: ensin alkuperäisellä paikalla ja sitten varsinaisten koetilojen edessä. Katsoin luppoajalla haastatteluaikatauluja ja kas, olin heti A ryhmän kakkosena eli vuoroni oli miltein heti viivästyneiden alkusoperrusten jälkeen. Ja nyt pienimmät ja muut helposti säikähtävät voivat hypätä seuraavaan kappaleryppään yli, sillä tämä tulee olevaan aikamoinen rant.
Menin ajallani haastatteluun ja alussa oli tavalliset kättelyt sun muut tervehdykset. Vaistosin jo heti alussa, että nämä kaksi ihmistä (mies ja nainen) eivät taida olla oikein oikealla asialla. Ja se tuli todistettua todeksi. Kysyivät siinä sitä perinteistä eli miten ajattelit hakea tänne ja selitin siihen, että valintaoppaasta katsoin ja tutustuin tarkemmin. Kysyivät myös, että oletko hakenut muualle ja sanoin hakeneeni toisen kerran Rovaniemelle kuvataidekasvatukseen. Siitä se alamäki sitten alkoi. Saatana, ne luulivat minua täysin tyhmäksi ja kohtelivat kuin ilmaa!! Ohessa pätkä haastattelusta: Nuhaa on edelleen ja olen alkanut aivastelemaan. Kuinka paljon voi ihmiseen mahtua räkää? Koivu: yksi lempipuuni, mutta samalla yksi pahimmista vihollisistani. Nyt minun pitää enää vaan purkaa laukuista turhat tavarat pois ja käydä ostamassa junalippu Rovaniemelle. Taidan samalla käydä Elmossa ja kirpputoreilla. Voi Taimis, Taimis, kuinka kaipaankaan sinua. *son tullut pöpiksi* Junassa musiikkia kuunnellessa saa muuten kaikenlaisia hauskoja ideoita. Yksi hauskimmista oli, ettei Oishista tulisi ikinä rekkamiestä. XDDD Momosta kylläkin. *(piilo)työhuumori* Mjiuuh, Prince of Tennis kakkos ja kolmos OVA:t ovat pian valmiit!
*tuhinaa* Nukuin sitten reilut kaksi tuntia vierashuoneen sohvalla. Ajatella, nukuin keskellä päivää. Se on jo erittäin harvinaista, koska vuoden sisällä nukun päivisin vain muutaman hassun kerran. Siitepölyallergiasta poikinut juokseva nenä ja tukkoinen olo varmaan auttoivat nukahtamisessa. Perjantaina kun taimikennoja nostellessa taimista pöllähti ilmoille oikein mojova koivuista peräisin oleva siitepölypilvi. Huomenna pitäisi sitten lähteä tässä kunnossa Tornioon. *köh* Menen ensin junalla Kemiin, josta jatkan sitten linja-autolla Tornioon. Olen yötä, kömmin aamulla johonkin aikaan ylös, käyn valintakokeissa sekä haastattelussa, lähden takaisin samaisella linkka-juna-systeemillä ja olen kotona siinä puolen yön jälkeen eli se menee jo tiistain puolella. Muhuhuu, me taimislaiset saimme omat inside-lippikset. ”Taimis 70 v. HUIPPU PAIKKA”, ihanan epäilyttävän ruskean sävyinen army lippis yhtä epäilyttävän keltaisella tekstillä. XD Ja nyt yritän saada itseni pakkaamaan tavarat valmiiksi huomista varten, käydä saunassa ja syödä jäätelöä. :9 Ai niin, edellispäivien testien tekemisistä jäi sentään jotain käteen:
Are you a Seme or Uke?
No voi saakelin vittu. Joku botti tai muu vähemmän täysjärkinen olio on ottanut blogini vieraskirjan silmätikukseen ja raiskaa kaistaani lataamalla sivun yhä uudelleen ja uudelleen. Siis... saatana! Eilen oli erittäin vitutus maksimus tunnelma ja nytkin on hieman, kun miettii kuinka kauan kyseistä on ehtinyt jatkua. Kuvat piti laittaa Photobucketin puolelle huostaan. Hehehee, ette ikinä arvaa mikä pääsi suustani äsken? Itse *fushuu*! XDDD Auttaa hyvin kyrsiintyneeseen mielialaan. Yritän tässä samaan aikaan yrittää katsoa Suomi - Kanada -ottelua. Perkeleen PPO on taas sössinyt omassa päässään ja televisiosta ei ole näkynyt kunnolla koko viikonloppuna lukuun ottamatta muutamaa tuntia aamusta. Joudun nytkin katsomaan kakkosta nollakanavan kautta DVD-VHS-nauhuri päällä, että näkisin edes jotain. MAALI! Niin, eivät PPO:lla muuta kuin vaan räpättäneet äidille vastaan, ettei korjaaja tule kuin vasta maanantaina. Saakeli, PPO on kaukana kunnon puhelinyhtiöistä, jos päivystyspalvelua ei ole saatavilla myös viikonloppuina kuten muissa yhtiöissä. Laajakaistan korjaaminen vei myös kauan ja jouduin soittamaan NELJÄ kertaa usean päivän aikana, ennen kuin yhteys rupesi taas toimimaan. Sama on nyt kaapelin kanssa: äiti on soittanut jo varmaan kahdesti vaiko jo kolmesti eikä täydestä toimivuudesta ole tietoakaan! Ja minähän mollaan niin kauan kuin siihen on aihetta. Tein muistaakseni eilen yhden testin ja olin yllätys yllätys: Mansikkapoika!
Ja Mertsi puhuu ja puhuu. Huvittavinta selostamisessa on, että ruotsinkielinen selostus kuuluu päälle. Kauheaa molotusta. MM-pronssia! Minulla on ollut koko päivän ajan erittäin vanha yönsininen Suomen Leijonien T-paita päällä. Olisikohan tämä sielä vuoden 96-97 tienoilta? Ja se jopa mahtuu vielä päälle. :D Euroviisuvoitosta en niin välitä, mutta kyllä näistä kahdesta voitosta puhutaan huomenna töissä ja paljon.
”Sinut on hyväksytty osallistumaan Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman valintakokeisiin...” :DDD Nyt vain pitää suunnitella menot, yöpymiset ja muut pakolliset paikanpäällä väkertämiset. Edellisivuodesta poiketen majoitusvaihtoehtoja on kahden sijaan kolme. Jos neljän päivän majoitus Hotelli Lapinportissa on vain 60€ yhden hengen huoneessa niin sinne sujahdetaan ja kovaa vauhtia, sillä se on samalla kadulla kuin Pienteollisuustalo. Jos ei niin menen Guesthouse Borealikseen, joka on myös erittäin lähellä valintakoepaikkaa. Ounasvaaran opiskelijasoluihin en lähde enää tallustelemaan täydessä varustuksessa. Vastaisivat nyt ne Lapinportin porukat sähköpostiini... Tänään oli töissä, no, hieman outo tunnelma: satoi lunta oikein kunnolla ja vieläpä keskellä toukokuuta. :O Kyllä siinä sitten pällisteltiin oikein olan takaa, kun isoja lumihiutaleita tuprutti tulemaan. Mutta on lumisade parempi vaihtoehto kuin kaatosade! Heh, ensimmäisillä viikoilla meinattiin paistua hengiltä, toisella viikolla meinataan jäätyä pystyyn. Mitä vielä? Ai niin, join tänään kahvia töissä (suklaakahvia jos totta puhutaan, muttei se maistunut siinä yhtään), joten saatan olla pystyssä vielä kauan ”nukkuma-aikayhdeksän” jälkeen. XD Ai niin 2: tiputin tänään äidin valkoisen lasilinnun lattialle. Minulla kun on tapana ottaa oman huoneeni kohdalla mutkat hieman suoriksi ja lipaston päällä olleet koriste-esineet ovat saaneet ennekin kyytiä. Tänään otettiin sitten lattiakoskeutusta. Tuskallisinta siinä on, kun näkee tavaran tippuvan, muttei ehdi nappaamaan sitä ilmasta. Ehdin vaan ajatella, että ”Voi vittu, nyt se tippuu!”. *kops* Lasilintu tippui noin metrin korkeudelta suoraan pää edellä lattialle, teki kuopan lattiaan, muttei mennyt rikki! *syvä huokaus* Nyt pienempi lasilintu on isomman paikalla odottamassa omaa vuoroaan. Voi että, kun xxxHOLiC'in viides jakso ”Shiritori” oli hyvä! Se tunnelma sai todellisen hymyn huulille. Nyt joudun ostamaan myös Horikut mangana hyllyyni. No, osa niistä rahoista saadaan edellisen merkinnän kenkärahoista, kun en aiokaan ostaa kenkiä. Muhuhuu, lisää mangaa.
Aij saakeli, kun päänahka on taas auki eli tänään ei kyllä hiuksia värjätä eikä varmaan vielä huomennakaan. Onneksi tukka sentään lyheni tänään normaaliin mittaansa eli lyhyeen poikatukkaan. :D Meinasi ihan palella ulkona, kun tuuli puhalsi suoraan korviin, niskaan ja sinne kärsineeseen päänahkaan. Älä raavi, älä raavi. Laitan kohta lapaset käteen kuten silloin, kun luin ylioppilaskokeisiin, etten raapisi päätäni täysin verille. Ensimmäinen täysi työviikko meni aika nopeasti. Olin pisimmillään 12,5 tuntia töissä ja perjantaina tulin jopa aamusta tuntia aikaisemmin eli kuudeksi töihin. Palkka juoksee. :D Ostan osalla ekasta palkasta uudet kengät: Sievin jalkineen vaaleanruskeat valkoraidalliset antistaattiset vapaa-ajan kengät olivat ostolistalla jo viime vuonna, joten nyt ne lähtevät tädin matkaan. 99,80€ niihin uppoaa, mutta kokeiltessa ne olivat enemmän kuin passelit. Harmi, kun Sievin sivulla ei ole enää kuvaa kengistä ja oma kuvani meni edellisen, viime kesänä veivinsä heittäneen, kovalevyn mukana. Yritän kasvattaa maissia tänä kesänä. XD Kun kerran Sievissä tänään pyörittiin, niin jäi sieltä käteen ainakin pussillinen maissinsiemeniä. Nyt pitäisi vain jotenkin keksiä miten ja mihin ne laitan kasvamaan. Oman ikkunan alle kenties, kun siihen aurinko porottaa kaikista parhaiten. Vieteri ja Katti! XDDD *työhuumoria* Kaidoh'n syntymäpäiväkin meni torstaina ja minä en ehtinyt piirtää sille päivälle mitään. :( Sama taitaa käydä myös Inuin kohdalla, kun olen silloin aika lailla kiinni valintakoeasioissa. Tornioon tuli kutsu jo torstaina, nyt on enää Rovaniemeltä ja Seinäjoelta tulematta. Rovaniemellä olisin hyvässä etulyöntiasemassa viime vuoden kokemuksien ja ylimääräisen pisteen avulla. Nyt kun vaan tulisi se kutsu... Seinäjoki on vähän niin ja näin, mutta ei se fysioterapeutin ammatti mikään hassumpi olisi.
No niin, töissä on siis oltu Kannuksen taimitarhalla torstaista lähtien. Suurimmilta osin on ollut mukavaa, kun satuin pääsemään mukavaa työporukkaan. Kauheaa kiroamista (ei onneksi minun suusta). XD Pakataan neljän hengen porukalla kuusentaimia maassa olevista kennoista valkoisiin muovi- tai pahvilaatikoihin. Esimerkiksi tänään tuli tehtyä yksi kokonainen lava eli 50 laatikkoa, jossa yhdessä laatikossa on 80 tainta sekä muutama ylijäämälaatikko siihen päälle. Kärvähdin ensimmäisenä päivänä aika mukavasti, kun en ollut ottanut aurinkovoidetta mukaani. Näytin saakeli joltain pandalta, kun poskipäissä oli sellaiset jännät läiskät. XD Kädet paloivat seuraavaksi pahiten: ranteesta kyynärpäihin asti. Kaiken lisäksi olin torstaina 2 tuntia ylitöissä 8 normaalitunnin päätteeksi. Oli erittäin kipeä olo töiden jälkeen. Perjantaina sitten saatiin tietää, että maanantain oltua pyhä lauantai on työpäivä. Ja porukkahan ei ollut kyrsiintynyttä, eij eij. Aika moni kuitenkin ilmaantui aamulla paikalle ja työpäivää kertyi 7,5 tuntia. Ja sehän tietää ylityöliksaa: kaksi tuntia 50% ja seuraavat tunnit 100% palkalla. Kannatti nousta aamulla ennen kuutta ja lähteä autolla ajamaan tarhalle puoli 7 aikoihin. Taimitarhalla on kaikenlaista eläintä: omin silmin olen jo nähnyt isoja sammakoita, karvaisia mettisiä (vai ovatko ne kimalaisia?), metson ja Jesse-koiran, toisten kertomien mukaan kasvatushuoneisiin asti luikertelevia kyykäärmeitä ja verenhimoisia paarmoja. Voi dääm, kun se yhden meidän työporukkalaisen heittämä sammakko näytti niin hersyvän hauskalta pyöriessään jalat suorana ilmassa ennen tömähtämistään läheiselle pellolle. X) Mutta sitten kun paarmat tulevat, on turha odottaa minun olevan siellä pakkaamassa taimen tainta. Saan paarmanpuremista aivan kauhea allergisen reaktion, joten vältän niiden kohtaamista mahdollisimman paljon. Muahahaa, pojat puhuivat potista eli huumeista ja minä yritin pidätellä nauruani laatikkolavan takana. XDDD Tämä muistetaan. Ja ne puhuivat jopa Hopeanuolesta. PoT PoT PoT... Ostin menneellä viikolla viimein hiukan kangasta ja ei siihen paljoa rahaa kulunut: vain noin 5€. Nyt vaan pitäisi löytää jostain jokin sopiva rako aloittaa ompelemiset. Tuo äkillinen työilmoitus veti pasmat ja muut suunnitelmat sekaisin, joten tälle päivälle suunniteltu hiusten leikkuukin siirtyi viikolla eteenpäin. Mukavaa olla tällaisella paksulla pehkolla töissä, varsinkin kun pidän vielä kalastajalakki päässä. Päänahkani suorastaan rakastaa haudutusta ja eihän se nytkään ole yhtään puhki ja pahkuralla. Au. Luojan kiitos aukealla paikalla tuulee sentään hieman, ettei sinne aivan käristy kuoliaaksi auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Ja että millaista se työ oikein on taimitarhalla? Hieman raskasta fyysistä työtä, jossa kyllä huomaa ketkä ovat sellaista tehneet ja ketkä eivät. Totta kai monilla ovat jalat olleet kipeät, kun työ tehdään suurimmilta osin seisaaltaan. Rannekipuja on myös ollut, mutta onneksi minulla on sen verran voimaa käsissä ja erityisesti juuri ranteissa, etteivät ne ole kipeät. Selkä oli totutusti hieman turta ensimmäisten päivien jälkeen, kun olin joutunut laskemaan taimia rullapöydällä hieman etunojassa eli selälle osui aika paljon painoa. Tänään laatikoita tehdessä ja kantaessa selkä olikin sitten erittäin hyvällä päällä. Muilta osin kantapäät ja reidet ovat hieman kipeät, mutteivät mitenkään pahasti. Töpötän menemään jännästi. ;) Ruskettumiselta ei voi myöskään välttyä. Täti taitaa olla työn päätyttyä ihonvärin suhteen aika lailla OOC, kun Inuin pitäisi olla aika kalpea. Onneksi minulla ei ole pisamia, mitä nyt käsivarsien arvet meinaavat tummua ja niitä arpiahan on paljon. Nyt saunaan, vaikkei sinne kuuman työpäivän jälkeen oikein tuntuisi menevän.
Tämä on kyllä enemmän kuin sata jänistä, ellei jopa tuhat: tädillä on kesätöitä! :DDD Äskettäin tuli soitto taimitarhalta ja huomenna klo 7 alkaa työt. Muhuhuu, nyt on onnellinen olo. No höh, tekisi niin mieli pelata NES:illä (Muah, kirpparilta vain 5 € ja Super Mario 3 vain 0,50 €!), mutta sitä ennen pitää käydä ostamassa takin kankaat. Löysin kuin löysinkin kangaskaupasta sellaista sopivan paksua valkoista puuvillakangasta, joka jopa hieman joustaa. Sinistä ja punaista ei ollut kuin vaan tavallisina ”lakanakankaina”, mutta kyllä ne kai saa tukevammiksi laittamalla valkoista alle. Tein tuossa jokunen päivä sitten testejä, joista yksi, väritesti, oli aikalailla mieleeni: You're blue — the most soothing shade of the spectrum. The color of a clear summer sky or a deep, reflective ocean, blue has traditionally symbolized trust, solitude, and loyalty. Most likely a thoughtful person who values spending some time on your own, you'd rather connect deeply with a few people than have a bunch of slight acquaintances. Luckily, making close friends isn't that hard, since people are naturally attracted to you — they're soothed by your calming presence. Cool and collected, you rarely overreact. Instead, you think things through before coming to a decision. That level-headed, thoughtful approach to life is patently blue — and patently you!
What's Your True Color? No möh, nyt en osaa kirjoittaa enää mistään muusta, kun olen niin innoissani tuosta kesätyöpaikastani. Arkistointia ja sitten pyörän selkään. :)
Sivu ja sen koko sisältö ovat © Heidi ”Heiska” Pokela 2006, ellei tiedoissa toisin mainita. Yksityiseen kotikäyttöön blogissa julkaistuja kuvia ja käpsejä saa ottaa mielin määrin, mutta julkiseen levitykseen Internetissä niitä ei ole tarkoitettu. Michi on osa 黒月.com:ia, josta löydät kattavammat tiedot minusta ja alati kasvavan töideni gallerian. Säännöllisesti lukemiani ystäväblogeja on yksi: Suvin Naturally. Englanninkielisistä LiveJournal-yhteisöistä pidän silmällä muiden muassa Inukai- ja Prince of Tennis Doujinshi-yhteisöjä. | ||||||||||||||||||||||||||